Minua oksettaa. En ole syönyt mitään "mistä olisi päästävä eroon". En ole kipeäkään. Minulle vain tulee välillä tunne, että haluaisin oksentaa. Ikään kuin helpottaa oloani. Osa haluaa itkeä, osa ottaa ryypyn - minä haluaisin oksentaa. En kuitenkaan oksenna. Se ei muuttaisi asioita paremmaksi, helpottaisi oloani. Voisin vain alkaa pitää siitä.
 Minä en oksenna. Olen kerran elämässäni "tahtoen" oksentanut. Sattui aivan liikaa ja uuvutti koko päiväksi tämänaamuisen kaltaiseen tilaan. Jätän syömättä.
 Syömättömyys on minulle oksentamista helpompaa. Olen valitettavasti luonteeltani enemmän laiska kuin touhukas. Syömättömyyden voin kääntään mielessäni laiskuuden ja tekemättömyyden piikkiin: "En jaksa syödä, en jaksa välittää". Ahmiminen ja oksentaminen vaativat ihmiseltä tekoja. On hankittava ruokaa, on ahmittava, on oksennettava. Kolme tekoa, liikaa minulle. Syömättömyys ei "tarvitse" tekoja. Voin vain istua paikoillani ja kuunella kuinka mieleni syö itse itseään ravinnonpuutteen takia. Oksentaminen vaatisi tämän takia liikaa tekoja.

En ihannoi elämääni, mutta en jaksa myöskään vihata sitä. Minä olen laiska ja jätän elämättä.