On hiukan kylmä. Lämmitys luokissa on surkea. Ja kohta tulee joulu. Viime kerrasta asti jounut psykkaamaan, että kohta se tulee...Lumi siitä nyt muistutti. Sulaisi pois!

Haluaisin mennä makaamaan lumeen, peittyä sen alle. Tulla turtaksi kylmälle ja nukahtaa.

Niin.
En ollut aluksi varma, haluanko katsoa koko ohjelmaa. Ennakkomainonta oli suht surkeaa (tehosi ehkä parhaiten kohderyhmäänsä: kukkahattutädit). Katsoin kuitenkin. Saisikohan sitä neloselta jotain hyvitystä tuosta elämässään menetetystä tunnista?
L ja K olivat varsin tylsiä ja yksinkertaisia olentoja. BigBrotherin kilpailijatkin vaikuttavat sivistyneemmiltä. Perustietoa ei kummallakaan tuntunut olevan omasta ruumiistaan, ei vaikka toinen oli ammatiltaan ravitsemusterapeutti (L).
 K oli suht irvokas kuva huomiota hakevasta ihmisestä. Hänen äitinsä oli myös raivostuttava. Nauroi vieressä tyttärensä jutuille. Tyttö (äitinsä kuullen ja nähden) pohtii "anoreksiaa" ja esittelee käsivartensa pintanaarmuja.
 Viimeisellä kolmanneksella esitetty hoitomuoto (hoito potilaan kotona) oli kiinostavin osa koko ohjelmaa. Tottahan on, että sairaalassa saatu hoito "arkipäivän" sairastamiseen ei välttämättä toimi arkeen palatessa. Tuota hoitomuotoa tulisi tutkia ja tukea enemmän.

Kaiken kaikkiaan ohjelma oli osoitus ihmisen tyhmyydestä. Niin K:oon, L:n kuin katsojankin.

Seitsenvuotiaana annettu neitsytlupaus. Hän ajeli päänsä. Katariina Sienalainen taisteli inhimillistä, seksuaalista puoltansa vastaan antaen elämänsä Jumalalleen ja tämän lupauksen johdosta solmi näkymättömän avioliiton hänen poikansa kanssa. Hän kantoi näkymätöntä timanttisormusta liittonsa merkiksi ja työskenteli nöyränä Sienan kaduilla spitaalisten parissa.

 Katariina laajensi työtänsä. Hän matkusti ja paransi ihmisiä. Hän saneli kirjeitä monille kirkollisen ja maallisen vallanpitäjälle. Hän rukoili.

 Katariina halusi lähemmäs Jumalaa. Hän paastosi. Hän luopui lihasta ja leivästä. Hän hiljensi ruumiinsa äänen ja tyydytti sen tarpeita ehtoollisella ja yrteillä. Hän myös lisäsi ruumiinsa huutoja ruoskimisharjoituksillaan. Katariinan rippi-isä kirjeissään yritti taivutella lukutaidotonta Katariinaa syömään, jotta hän jaksaisi työskennellä vielä vuosia apua tarvitsevien parissa. Katariina täytti ruumiinsa nälän työllä.

 Hän halusi täyttää tuon nälän jumalallisella rakkaudella. Hänelle hänen työnsä oli Jumalan työtä, Jumalan inspiroimaa. Mutta saiko hän koskaan tuota rakkautta kylläisyyteen asti?  

Syntymäpäivät, paljon onnea ja 70 vuotta lisää!
 Itse en 70 vuotiaaksi taida elää, en näillä syömisilläni. Ei se kuitenkaan tunnut pahalta, joskus ajattelen, että nuorena kuoleminen on armollisempaa. Ei vanhuuden sairauksia, kuolevia rakkaita ja liian nopeaa maailman muutosta. Itsekästä, mutta armollista.
 En haluaisi haudata sukulaisiani. Jo ajatus isovanhempieni kuolemasta puistattaa. Yksi heistä on jo kuollut, mutta en ole vielä sitä hyväksynyt. Tavallaan odotan puhelimen soivan ja hänen kysyvän kuulumisisani. 
 Tiedän, että on itsekästä toivoa kuolemaa nuorena. Rakkainpanihan joutuisivat minut hautaamaan ja suremaan.

 Minua oksettaa. En ole syönyt mitään "mistä olisi päästävä eroon". En ole kipeäkään. Minulle vain tulee välillä tunne, että haluaisin oksentaa. Ikään kuin helpottaa oloani. Osa haluaa itkeä, osa ottaa ryypyn - minä haluaisin oksentaa. En kuitenkaan oksenna. Se ei muuttaisi asioita paremmaksi, helpottaisi oloani. Voisin vain alkaa pitää siitä.
 Minä en oksenna. Olen kerran elämässäni "tahtoen" oksentanut. Sattui aivan liikaa ja uuvutti koko päiväksi tämänaamuisen kaltaiseen tilaan. Jätän syömättä.
 Syömättömyys on minulle oksentamista helpompaa. Olen valitettavasti luonteeltani enemmän laiska kuin touhukas. Syömättömyyden voin kääntään mielessäni laiskuuden ja tekemättömyyden piikkiin: "En jaksa syödä, en jaksa välittää". Ahmiminen ja oksentaminen vaativat ihmiseltä tekoja. On hankittava ruokaa, on ahmittava, on oksennettava. Kolme tekoa, liikaa minulle. Syömättömyys ei "tarvitse" tekoja. Voin vain istua paikoillani ja kuunella kuinka mieleni syö itse itseään ravinnonpuutteen takia. Oksentaminen vaatisi tämän takia liikaa tekoja.

En ihannoi elämääni, mutta en jaksa myöskään vihata sitä. Minä olen laiska ja jätän elämättä.